Marraskuu saapui rytinällä. Heti kuun alussa tuuli nostatti korkeat aallot ja tuulenpuuskat irroittivat oksia. Lehdet olivatkin varisseet maahan jo aiemmin. Ruska tuli myöhään ja kesti vain muutamia viikkoja. Hetkeä aiemmin vihreänä loistanut leväkin oli jo poissa.

Taukoamaton myräkkä riepotteli saarta. Aalto toisensa jälkeen paiskautui vasten saaren rantoja. Merenpinnan noustessa tekemäni laiturin jatkopala kohtasi voittajansa. Ankkuriksi kasaamieni kivien paino oli riittämätön ja meri liikutti rakennelmani vaivattomasti metrien päähän.

Myräkän rauhoittuessa saaren valtasi hetkeksi tyyneys ja utuisuus. Kuulas usva leijaili meren pinnalla eristäen saaren omaksi planeetakseen. Joutsenperhe lipui hitaasti rantaa pitkin ja jäi viereeni syömään merilevää.

Marraskuulle tunnuksenomaisena näyttäytyi kirkkaiden päivien auringonlaskujen jälkeinen keltainen hehku taivaalla. Yhtenä päivänä aurinko nousi kahdeksalta ja laski neljältä, tehden perinteisen 8 tunnin työpäivän. Tunsin kiitollisuutta, kun saan viettää niin paljon aikaa ulkona myös valoisalla.

Tyyneyden jälkeen oli tiedossa taas myrskyä. Tällä kertaa vedenkorkeus nousi ennätyslukemiin ja se olikin marraskuussa korkeimmillaan 85 cm yli normaalin. Tuuli puhalsi yli 20 metriä sekunnissa ja piiskasi sadepisaroita vasten kasvojani. Päiviä kestäneen harmauden lopuksi aurinko pilkotti pilvien välistä valaisten aaltojen harjat ja vesisateen kullankeltaisiksi.

Soutuveneen säilytyksen ja tyhjennyksen suhteen oli oltava tarkkana. Muutaman kerran jouduin kahlaamaan laiturille jäätävän meren läpi. Eräänä kertana kohtasin hämmentävän näyn. Merestä pilkottivat merimetson siipien kärjet. Se oli ilmeisesti jäätynyt hengiltä yön aikana ja äkillisesti noussut merenpinta hautasi sen. Yritin katsella tarkemmin, mutta aaltoileva meri ja sade rajoittivat näkyvyyttä pinnan alle. Kun sateen lakattua palasin paikalle, oli merimetso jo hävinnyt.

Loppukuusta sain nauttia muutamista raikkaista pakkasaamuista ja kuulaista auringonlaskuista. Aamuisin laituri oli kuuran peitossa, jääkiteet kimmelsivät maassa ja lehdet murenivat rouskuen jalkojeni alla. Kuun viimeisenä päivänä saapui ensilumi, joka kuitenkin suli päivän mittaan.

Asun vuoden saarella ja kuvaan joka päivä. Saarivuoden lopuksi lahjoitan vuoden työpanokseni luonnonsuojelun käyttöön. Tavoitteeni on löytää 300 ihmistä, jotka tukevat projektia kolmella eurolla kuukaudessa ja sitä kautta mahdollistavat projektin jatkon. Sinä voit olla yksi heistä.

Seuraa hanketta:

Jaa sivu: