Lokakuun alku yllätti lämpimyydellään. Tuuli puhalsi pitkään merelle päin ja merenpinta laski ennätysmatalalle paljastaen uusia puolia saaresta. Lintujen suosima niemeke laajeni hetkellisesti viiden metrin levyiseksi, kunnes meren noustessa se taas katosi näkyvistä. Rivakat tuulenpuuskat irroittivat puista lehtiä, jotka tippuivat rapsahdellen maahan ja liittyvät koko saaren kattavaan keltaiseen lehtipeitteeseen.

Linnut olivat jälleen aktiivisia ja viihtyivät tuvan lähistöllä. Närhet kokoustivat rääkyen ja puukiipijät hypähtelivät vaivattomasti puusta toiseen. Niiden lisäksi pihalla näyttäytyi mm. punatulkkuja, punarintoja, mustarastaita ja hippiäinen. Eläinkohtaamisista jäi hyvin mieleen myös minkin poikasen tapaaminen. Olin rannalla kuvaamassa auringonlaskua ja näin sivusilmällä jotain huomiotaherättävää. Minusta alle 10 metrin päässä oleva varjo näytti ensisilmäyksellä kiveä vasten nojaavalta ajopuulta. Vasta hetken päästä tajusin sen olevan pieni minkki. Hetken se poseerasi kivellä pudistellen turkkiaan. Sitten se hyppäsi takaisin mereen ja katosi kaislikkoon.

Kuun puolivälin jälkeen lämpötila tippui muutamana yönä aavistuksen pakkasen puolelle. Laituri oli aamulla jäisen liukas ja saaren itäpuoli kevyen kuuran peitossa. Loppukuuta kohden sää oli harmaampaa ja tähdetkin usein pilvipeiton takana. Kerran yöpuulla ollessani näin tähtien kimalluksen ikkunan läpi. Pukeuduin rivakasti ja menin ulos. Laiturille päästyäni kaksi kolmasosaa taivaasta oli jo pilviverhon peittämänä. Minuutin päästä tuttu lokakuinen pimeys valtasi taas koko taivaan ja metsän. Sinnikkään yrittämisen ansiosta muutama kirkaskin yö tuli vastaan ja mahdollisti tähtien kuvaamisen.

Viimeisenä viikonloppuna saaren valtasi sankka usva. Lämpötila oli kastepisteessä ja ääretön määrä pieniä vesipisaroita leijaili lähes tyynessä ilmassa. Kuvasin laiturilla tunnin timelapsen ja kuuntelin yön ääniä. Hanhiauran ylilento kuulosti erityisen hienolta. Niiden siipien suhinan äänenkorkeus vaihteli lähestymisen ja loittonemisen mukaan.

Loppusyksy toi mukanaan levollisuutta. Ilma oli raikasta ja vaikka peseytyminen meressä tuntui taas jäätävältä kokemukselta, lisäsi se tunnetta luonnon ehdoilla elämisestä.

Nyt voit osallistua projektin tukemiseen myös ostamalla postikortteja:

Asun vuoden saarella Pellingissä ja otan valokuvia jokaisena päivänä. Vuoden lopuksi lahjoitan sata kuvaa luonnonsuojelun käyttöön. Tavoitteeni on löytää 300 ihmistä, jotka tukevat projektia kolmella eurolla kuukaudessa ja sitä kautta mahdollistavat elämäntyöni luonnonsuojelun parissa. Sinä voit olla yksi heistä tukemalla toimintaani Patreonissa. Voit myös tukea projektia jakamalla julkaisuja ja seuraamalla Instagramissa tai YouTubessa @pmmarkkanen.

Seuraa hanketta: