Vuosi saarella

Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu

Elokuu

Viides kuukausi saarella

Majapaikkani saarella.

Elokuun myötä päivät lyhenivät ja yöt pimenivät. Kuun alkupuolella saapui kuin pimeyttä julistamaan vuosittainen näytelmä Perseidien meteoriparven muodossa. Ensimmäisen havaintoyön tunnelmaa latisti sade ja pilvisyys. Toisena yönä olosuhteet olivat suotuisammat.

Päätin lähteä kuvaamaan yhden maissa. Silloin yö oli pimeimmillään. Heti ulos mentyäni tunsin viileyden ihollani. Tunnelma tuoksuineen oli syksyinen. Katselin taivaalle, jossa linnunradan ääriviivat erottuivat paljaalla silmällä. Kävelin hiljakseen kohti laituria ja kokemuksen hienous valtasi minut. Ihmisyyden äänet loistivat poissaolollaan, kuulin vain minua ympäröivän luonnon lintuineen. Näin syrjäsilmällä meteorin välähdyksen ja kuvaaminen sai alkaa.

Laiturilla tähdenlentoja katselemassa.
Lähikuvaa tähdistä ja muutama meteorin vana.

Kesän taittuminen loppuunsa näkyi myös iltojen väreissä. Lisääntyneen kosteudun takia illat loistivat yhä punaisempina. Auringon laskeuduttua horisontin taakse sähkönsininen taivas pilkotti värikkäiden pilvien välistä. Auringonlaskujen monipuolinen kauneus yllätti kerta toisensa jälkeen.

Erään erityisen auringonlaskun inspiroimana päätin kuvata itseni seisomassa kiven päällä. Kivi oli meressä vyötäröön asti yltävän vesimassan takana. Nostin takin helmaa ylöspäin ja kahlasin kivelle. Kiven liukkaus ja ympärillä pyörineet itikat hankaloittivat poseeraamista. Lopulta kuitenkin onnistuin pysymään hetken suorassa,tosin hermostuneesti kättä nyrkkiin puristaen ja housut läpimärkinä.

Aurinko laskemassa puiden taakse.
Koristeellinen hetki.
Erilainen omakuva pitkällä valotuksella saa kaoottisen tilanteen näyttämään zen-hetkeltä.

Kesäisän lämpimiäkin päiviä riitti. Muutamana niistä lämpötila nousi hellelukemiin ja ylikin. Elokuu oli kuitenkin heinäkuuta selkeästi viileämpi, tuuli purevampaa ja yöt kylmempiä.

Hahtuvapilvet täyttivät taivaan.
Lehdet aurinkokylvyssä.
Auringonlaskun värjäämä maisema.
Veden liikkeet.
Ikkuna maailmankaikkeuteen.

Syksyä kohden lisääntyvä ilmankosteus näkyi usein myös kevyenä usvana ja pilvien monipuolistumisena. Olosuhteet olivat paikoitellen otollisia rajuilmoille. Saarta piiskaavat sadekuurot ja kaukana jyrisevä ukkonen öisine elosalamineen tulivat tutuiksi.

Soutuvenenäkymä saarelle.
Merimetsot ja kaukana näkyvä merimerkki.
Harmaiden pilvien välistä suodattuva laskeva aurinko värjäsi kosteat kivet metallinhohtoisiksi.
Sinilevän runsaus teki merestä uima- ja käyttökelvottoman muutamiksi viikoiksi heinä-elokuun aikana.
Purjevene ja aallokkoa.

Päiviä kestänyt, lähes jatkuva piipitys paljastui nuolihaukkojen viestinnäksi. Ne kaartelivat saarta, välillä hitaasti liitäen ja välillä nopeita syöksyjä tehden.

Nuolihaukka levittelee siipiään kelopuun latvassa.
Nuolihaukka kuljettaa sudenkorentoa kynsiensä välissä.
Saniaisen itiöpesäkkeitä.
Metsäkauris piileskelemässä saniaisten seassa viereisellä saarella.
Saaren vierestä mennyt saderintama.
Merilevää, kotiloita ja rantakiviä.
Sulka vasten aurinkoa.
Värikkäät pilvet ja sinisenä hohtava taivas.
Tyyni hetki auringonlaskun jälkeen.
Jälkikajo.


Asun vuoden saarella Pellingissä ja otan valokuvia jokaisena päivänä. Vuoden lopuksi lahjoitan sata kuvaa luonnonsuojelun käyttöön. Tavoitteeni on löytää 300 ihmistä, jotka tukevat projektia kolmella eurolla kuukaudessa ja sitä kautta mahdollistavat elämäntyöni luonnonsuojelun parissa. Sinä voit olla yksi heistä tukemalla toimintaani Patreonissa.




Pasi Markkanen
pasi@suomikuvaa.com


Seuraa hanketta:

facebook.com/vuosisaarella

instagram.com/pmmarkkanen


Jaa sivu:

WhatsApp